Kaunis hellepäivä. Ihana päivä ottaa kuvia ulkonakin. Meillä edelleen, tai siis korjaan, minulla nuo kiveyshommat vähän vaiheessa tuossa edessä.. Kunhan vähän viilenee taas ilma, niin jaksan ehkä tehdäkin sitä. Uutta nurmikkoa pukkaa tuohon, sadettimen letkut näkyvillä kuvassakin.
Nään sieluni silmin tämän kuvan keskellä sen ihanan valkoisen portin ja aidan, joka tuo ihmiset meille pihaan.. Sitten jokus. Nyt on yksityisyys kaukana. Kadun kulkijat "ovat pihallamme" ja "piha on kadulla".. Anteeksi vaan kaikille naapureille, lapset eivät meinaa leluineen ja pyörineen pysyä omalla reviirillä.. 
Pelargonia saa ajaa virkaansa tuossa kivetyksen keskeneräisessä pisteessä. Ilmoittaa, että tästä tää vielä joskus jatkuu..Luultavasti sitten kun saadaan asfaltti tien pintaan.
Meillä siis mukulakiveystä tulee olemaan kaikkialla tuon kävelyväylän molemmin puolin noin 60cm leveydeltä. Talon takana ja sivullakin. Minun sydänajatus tuossa oli tuoda palanen Kuopion mukulakivitoria tänne Etelä-Karjalaan. Savolainen kun olen syntyjäni. Nyt tuntuu, että tuota toria alkaa olla jo vähän enemmänkin tullut tehtyä. Jospa se sitten joskus palkitsisi.
Ja vannon: Sitten kun ihan vihon viimeisen kiven pistän tähän pihaan, meillä tarjotaan kuohuvaa ohikulkijoille ja naapureille! Sen verran iso ja pitkä urakka se on ollut.
Vaan henkii tuo mielestäni jotain "vanhaakin", elettyä elämää. Ikuisuutta. Kivet lienevät tuhansia vuosia vanhoja, nuokin tuossa pihallani.
Nyt menen kiireesti pistämään vesihanat kiinni, ipanat on leikkineet postaukseni ajan vesisotaa tuolla pihalla. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti ilahduttaa minua, kiitos!