Viimekeväänä sain positiivista palautetta täältä blogin kautta siitä, kun kerroin miten täällä kevät etenee. Sama jatkuu tänäkin vuonna. Minä rakastan kevättä ja juurikin sitä, kun näkee miten luonto herää eloon. Marjapensaissa (herukat ja karviaiset) on mukavat silmut jo, syreenissä on tosi isotkin. Ruusuissa jopa pientä eloa havaittavissa ja punalehtiruusun silmut on jo melko isot.
Ikäväksemme, ensimmäinen kevät kun meillä näkyy näitä myyrän tuhoja. Onneksi ei ihan järjettömän pahoja ole vielä tullut vastaan, mutta on nämä aina ikäviä. Varsinkin kun yhden omenapuun juurelle on tullut yksi käytävä ja tuolla isojen kivien vieressä olevat tulppaanien sipulit ovat selvästi vierailijalle maistuneet; Sipuleiden kuoria löytyi maan pinnalta käytävän päästä.
Vaikka olen kuullut naapurustossa motkotusta kissoista, niin meille kissat ovat oikein tervetulleita: Vähentyy hiiri/myyräkanta ympäristöstä ja ehkäpä käärmeillekin jää vähemmän ravintoa. Meidän alue on tunnettu kyy-käärmeistään ja itse pelkään niitä sen verran hysteerisesti, että esim. pihan pyrin pitämään sellaisena, että kyyt tulevat huomatuksi sieltä. Meidän pihassa ei vielä kyytä ole tavattu, toivottavasti ei ihan heti tavatkaan. Uskompa lasten mekkaloinnin ja tömistelyjen auttavan asiaa. Ja senkin, ettei pihamme ole suoraan metsän kanssa tekemisissä.
Sitten vielä köynnöshortensian silmut. Ihanasti nekin alkavat sieltä pullakoitua. Samoin kuin muiden hortensioiden silmut. BellaAnna-hortensia taitaa olla ainoa, missä ei vielä mitään eloa esiinny. Kuutamohortensia ja syyshortensiat on leikattu ja samalla silmut havaittu.
Minulla on haaveissa rakentaa iso rhodo-alue tuonne tontin pohjoispuolelle. On muutama muuttuja vielä, mitkä pitää valmistua ennen sen aloittamista. Sinne haaveilen lisää alppiruusuja ja hortensioita, ne kun ovat sydämeni vieneet jo monta vuotta sitten! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti ilahduttaa minua, kiitos!