Elämäntapamuutos jatkuu, vaikka en siitä huutele

Olen kertonut keväällä teille blogin lukijat perheemme elämäntapamuutoksesta.  Muutoksen tukena minulla on ollut helmikuusta kesäkuulle ryhmä, jonka kanssa liikkuminen on ollut, no ei nyt ehkä mukavaa, mutta siedettävää. Siedettävämpää kuin yksin liikkuminen. Se, mihin olen ollut hieman pettynyt, on ollut se asia etten tosiaan ole alkanut nauttia liikkumisesta vieläkään. Pakon omaisesti olen suoritutunut viidestä liikuntakerrasta/viikko ja that`s it. Suurempi muutos elämässämme on ollut ruokavalion kohennus. Puhdasta, terveellisempää ja laadukasta ruokaa olemme syöneet. Kesän aikana annoin itselleni luvan livetä dietistä, mutta nyt ollaan arjen astuttua mukaan kuvioihin taas tiukentaneet sitä. Liikuntaharrastuskin jatkuu nyt syyskuun alussa ja aion olla armoton itselleni sen suhteen tälläkin kertaa.

Se, mikä minulla on ollut viimeaikoina pinnalla, on ollut tähän projektiin liittynyt väistämätön painon putoaminen. Keväällähän painoa lähti 15 kiloa, mikä nyt sinänsä raskaan sarjan ihmisessä ei ole edes järisyttävän paljon. Ja kesän mittaan noin 2,5 kiloa on tullut painoa takaisin. Minulla ei ole kiire minnekään painonpudotuksen tai siihen liittyvien asioiden kanssa, enkä edes pidä sitä yksinään mitenkään oleellisena tässä meidän elämäntapamuutoksessa vaan terveyden edistäminen on se pääasia ja parasta tässä.

Tämä projektimme on tuonut minulle monenlaisia ajatuksia ja joidenkin ihmisten käytös on hämmästyttänyt minua. Surullisinta ylipainoisen ihmisen silmin on se, että ihmiset jotka ovat sitä painoa ääneen kauhistelleet ja ulkonäköä arvostelleet, ovat olleet painon pudottua ihan hiljaa. Ne, jotka ovat loukanneet ja satuttaneet sanoillaan, eivät "näe" muutosta eivätkä kannusta millään tapaa.
Ilmeisesti lihavuutta saa arvostella joidenkin mielestä ja lihavalle sanoa mitä lystää. Tämä on asia, jonka kanssa en todellakaan ole yksin, siis tämä arvostelu. Olen tästä saanut kuulla vertaisryhmien kautta aika monelta muultakin.

Toivottavasti en itse koskaan arvostele toisen ihmisen lihavuutta loukkaavalla tavalla, Tottahan huolissaan saa olla ja huolen osoittaa, mutta kypsyyttä ja välittämistä on myös se, että sen huolensa osoittaa kauniisti. Sanansa voi valita paremminkin.

Onneksi olen saanut kohdata myös positiivista palautetta, aika paljonkin. Ja jopa ihmiset jotka eivät tiedä tästä elämäntapamuutoksesta, ovat havainneet muutoksen. =)

Meillä nautitaan tulevana talvena vielä entistä enemmän marjoista, sienistä ja muusta omasta sadosta, jota olemme pakastelleet. Lähilihaa ostetaan suoraan tilalta ja täysjyvätuotteethan ovat olleet koko ajan käytössämme. Aika näyttää, miten projekti etenee! Nyt on jo vuosi tullut täyteen siitä, kun ajatukset elämäntapamuutoksesta ensikertaa mieleeni tulivat ja tehtiin ensimmäiset muutokset.

Mukavaa viikon alkua!!!