lauantai 13. helmikuuta 2016

Arkiko ihana?

 Elämästä suurin osa on juuri tätä arkea. Juhlaa, viikonloppuja, lomia ja vapaapäiviä on loppujen lopuksi niin vähän, että arki on kyllä se dominoiva osapuoli elämästämme. Lapsiperheessä nuo edellä mainitsemani "vapaapäivät" eivät ehkä ole nimensä merkityksessä todellakaan vapaapäiviä, vaan joskus tuntuu, että ne voivat olla jopa työlääämpiä ajankohtia kuin se arki.
Olen tässä kevättalven alkajaisiksi pohtinut, mitä elämä sitten taas on, jos lähden työelämään. Kurahousushowta, päiväkodin kihomatoilmoituksia ja jatkuvia infektioitako?  Onneksi ajatukseni hieman rauhoittuvat, kun mietin, että perheessämme on enää vain yksi päiväkoti-ikäinen napero.

Myönnän, ajatus hirvittää. Kauhistuttaa. Uuden edessä oleminen tuntuu vielä niin kaukaiselta. Mutta, ehkä sen asian kanssa vielä oppii elämäänkin?

Mietin vain, miten ihmiset tekevät siitä kiireisestä, kurahousushowin täyteisestä, ylitöihin jäämispakkoisesta arjestaan nautinnollista ja ihanaa? Onko se edes mahdollista? Vai onko se vain asennekysymys?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti ilahduttaa minua, kiitos!